Ihmelääke

Ajattele, jos olisi olemassa sellainen ihmelääke, mikä parantaisi kerralla (melkein) kaikki sairaudet. Lääkäri kirjoittaisi vain reseptin, sen jälkeen kävisit apteekista ostamassa purkillisen pillereitä, söisit lääkekuurin ja voilá! kehosi olisi taas terve.

Olisi aika helppoa, vai mitä? Mutta tiesitkö, että sellainen lääke on jo olemassa? Kliiniset tutkimukset viimeisen 25 vuoden ajalta ovat nimittäin antaneet tälle lääkkeelle seuraavanlaisia tuloksia:

Se alentaa verenpainetta ja kolestrolia, parantaa unta ja mielialaa, vähentää stressiä ja alakuloisuutta, parantaa luuston ja sydämen terveyttä, helpottaa selkäkivuissa ja auttaa painonhallinnassa.

Sama ihmelääke vähentää riskiä sairastua sydänsairauksiin, syöpään, Alzheimerin tautiin, 2. tyypin diabetekseen, raskausajan diabetekseen, osteoporoosiin ja dementiaan.

Lisäksi sama lääke lisää aivojen toimintaa ja kirkastaa ajatukset, antaa energiabuustin ja antaa lisäksi vielä potkua vällyjen väliseen elämään.

Mikä parasta, tällä lääkkeellä ei ole haitallisia sivuvaikutuksia ja sen teho on taattu.

Kuulostaako vähän liian hyvältä ollakseen totta? No, yksi juju tässä on. Taisitkin jo aavistaa, että kyse ei ole mistään laboratoriossa tehdystä, valkotakkisten tutkijoiden valmistamasta lääkkeestä.

Mistä sitten on kyse? Liikkumisesta.

Liikkuminen on käsittämättömän tehokas ja parantava lääke moneen vaivaan ja sairauteen.

Lääketieteellinen fakta on, että suurin osa suomalaisten kroonisista sairauksista voidaan hoitaa kuntoon (tai ainakin paremmaksi) pienillä elämäntapamuutoksilla, kuten liikkumisen lisäämisellä.

Huomaatko, että käytän sanaa “liikkuminen” sanan “liikunta” sijaan? Tämä on ihan tarkoituksellista. Liikunta herättää monissa ajatuksen koulun liikuntatunneista, tai hiki hatussa tehtävästä ärrimörritreenistä. Se on jokatapauksessa jotakin, mitä tehdään ikäänkuin erillisenä tekemisenä: lähdetään jumppaan, lähdetään lenkille, mennään punttisalille, käydään pelaamassa jääkiekkoa, mennään koripallotreeneihin ja niin edelleen.

Liikkuminen sitä vastoin on kiinteä osa meidän jokapäiväistä olemista. Nousemme tuolilta, kävelemme (jos ei muuta, niin jääkaapille, vessaan ja takaisin), heilutamme sormiamme kun kirjoitamme Face-päivitystä nettiin ja niin edelleen. Me liikumme koko ajan.

Pelkällä sormen heiluttelulla ei tietenkään saa noita yllämainittuja liikkumisen terveysvaikutuksia. Siihen tarvitaan vähän lisää liikettä. Mutta mikä sitten olisi sopiva annostus tälle ihmelääkkeelle? Yksinkertaisesti: Liiku enemmän ja istu vähemmän.

Liiku enemmän ja istu vähemmän.

Aerobinen treeni ja painoharjoittelu ovat tottakai liikkumisen terveysvaikutuksia lisäävää toimintaa, ja erittäin suositeltavaa sellaista, mutta minimiannostus on yksinkertaisesti liikkua joka päivä hieman enemmän, osana normaalia elämäämme.

Useimmat meistä tietävät liikkumisen vaikutukset kehoomme. Niistä on puhuttu ja kerrottu jo vuosia. Uutta tietoa on sitä vastoin se, miten paljon liikkuminen (ja liikunta) vaikuttavat aivoihimme.

Käytännössä liikkuminen ja aivot kulkevat käsi kädessä. Aivosi toimivat optimaalisesti vasta sitten, kun kehosi saa riittävästi liikettä.

Mistä tämä sitten johtuu? Siitä, että liikkuminen tuo lisää verta ja happea aivoihimme. Ja aivot tarvitsevat niitä toimiakseen kunnolla.

Liikkumisella on lisäksi seuraavanlaisia hyötyjä aivoille:

1. Liikkuminen on ikäänkuin aivojen kasvuseerumi.

Liikkuminen lisää aivoperäisen hermokasvutekijän (brain-derived neurotrophic factor, BDNF) toimintaa, mikä auttaa hermosolujen kasvamista, kehittymistä ja selviytymistä. (Toinen asia, mikä lisää BDNF:n toimintaa ovat omega-3 rasvahapot, eli kannattaa ottaa päivittäinen kalaöljy!).

2. Liikkuminen lisää ja helpottaa oppimista.

Liikkumisen ansiosta keho erittää enemmän insuliinin kaltaista hermokasvutekijää IGF-1:stä (insulin-like growth factor -1). IGF-1 suojaa hermostoa ja auttaa soluja uusiutumaan nopeammin. Se kulkeutuu verenkierron mukana aivoihin, missä se auttaa kasvattamaan aivosolujen aktiivisuutta. Mitä aktiivisemmin aivomme toimivat, sitä paremmin (ja helpommin) opimme.

Myös ykköskohdassa mainittu BDNF liittyy oppimiseen, sillä sen avulla aivot painavat oppimamme asiat pitkäaikaiseen muistiin. (Hop taas kalaöljy!)

3. Liikkuminen auttaa aivojasi saamaan happea.

Liikunnan seurauksena lihakset tuottavat enemmän verisuonen endoteelin kasvutekijää (vascular endothelial growth factor, VEGF). VEGF lisää pienten verisuonten kasvua kehossa ja aivoissa.

Mitä parempi verisuoniverkosto meissä on, sitä paremmin happi kiertää kehossamme. Ja sitä paremmin myös aivomme saavat happea. Ja sitä paremmin voimme. Tämä on vähän tällainen iloinen itseään ruokkiva kehä.

4. Liikkuminen vaikuttaa mielialaan.

Liikkuminen lisää myös serotoniinin eritystä, mikä vaikuttaa mielialaan. Sen takia äksy mieli muuttuu kävelylenkin aikana rauhallisemmaksi.
Tässä on vain osa kaikesta siitä “teknisestä” mekanismista, mikä tekee liikkumisesta ihmelääkkeen.

Mitä suurempi annostus tällä lääkkeellä on, sitä parempi hoitotulos. Yliannostuksen vaara on aika kaukana normaalilla maijameikäläisellä. Tosin täytyy muistaa, että (niinkuin millä tahasa lääkkeellä) kannattaa aloittaa ensin pienemmällä annostuksella, ja kun keho on tottunut ”lääkkeen” vaikutuksiin, voi päiväannostusta kasvattaa.

Ota siis tätä “lääkettä” suositeltu annos joka päivä: liiku enemmän ja istu vähemmän!